Puhutaan välillä taloudesta. Mielenkiintoisinta siitä olisi tietysti puhua saunan lauteilla, mutta paremman puutteessa tehdään se nyt näin blogin kautta. Suomen Pankki julkaisi tiistaina Suomen talouden ennusteensa ja tästä saatiin vaihteeksi aikaiseksi paljon positiivisia otsikoita. Kerron nyt miten minä ennustetta luin. Sen esittelyteksti kuului näin:
"Suomen talous on palannut kasvu-uralle. Vuoden 2016 aikana kasvu on vahvistunut erityisesti yksityisen kulutuksen ja investointien kohenemisen myötä. Vuosina 2017–2019 kasvu jatkuu kotimaisen kysynnän vetämänä, mutta jää aiempiin noususuhdanteisiin nähden vaimeaksi, runsaaseen prosenttiin vuosittain. Riskit painottuvat perusuraa hitaamman kasvun suuntaan."
Hyvä. Ollaan siis viimein palattu kasvu-uralle. Nyt äkkiä kaikki uudistukset jäihin ja kiistelemään siitä, kenelle suurin kunnia tästä kuuluu. Tai sitten ei. Ei aleta sentään puhumaan politiikkaa. Paljon huolestuttavia asioitakin ennusteesta löytyi. Ulkomaan kaupan merkityksestä ennusteessa kerrotaan seuraavaa:
"Ulkomaankauppa on edelleen erittäin merkittävä osa kokonaistuotantoa, vaikka vienti on huippuvuosiin nähden pienentynyt selvästi. Viennin osuus bruttokansantuotteesta kasvoi koko 2000-luvun ajan aina vuoteen 2008 asti, jolloin se oli suurimmillaan 45 prosentin tuntumassa. Teollisuuden rakennemuutos, investointitavaroiden kysynnän heikkous maailmalla ja kilpailukykyongelmat pienensivät osuuden alle 40 prosenttiin, minkä jälkeen osuus on vuodesta 2013 lähtien vakiintunut 40 prosentin tuntumaan. Sen sijaan tuonnin osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut tasaisesti myös vuoden 2013 jälkeen, kun kotimainen kysyntä on kasvattanut tuontia ja kotimaista tuotantoa on yhä enemmän korvattu tuonnilla."
Suomen vientitulot ovat kaukana vuoden 2008 huippuluvuista ja tuonnin määrä suhteessa vientiin on kasvanut jo pitkään. Tuontia kasvattaa kotimaisen kysynnän kasvu ja yllätys yllätys: kotimaista tuontantoa on yhä enemmän korvattu tuonnilla. En tiedä ymmärränkö asian nyt oikein, mutta vasemman sieraimeni nystyröihin haiskahtaa siltä, että joku pissaa omiin muroihinsa. Ennusteessa jatketaan vielä aiheesta lisää:
"Vaihtotase pysyttelee alijäämäisenä koko ennustejakson eli vuosien 2016–2019 ajan. Tuontihintojen kallistuminen vientiä enemmän painaa vaihtotasetta lähivuosina. Kun kilpailukykysopimus hidastaa kotimaisten hintojen nousua, myös vientihinnat kehittyvät maltillisemmin. Vaihtotase on ollut alijäämäinen jo vuodesta 2011 lähtien, ja vajetta kertyi hieman alle 1 mrd. euroa vuonna 2015. Vaihtotaseen alijäämä syvenee vuosina 2017 ja 2018, mutta viennin arvon kasvu alkaa vähitellen pienentää alijäämää. Alijäämää kertyy kuitenkin edelleen runsaat 2 mrd. euroa vuonna 2019."
Joka vuosi siis maasta ulosmaksamamme summa on miljariluokkaa suurempi, kuin mitä itse saamme vientituloina. Tämän erotuksen joudumme kustantamaan jotenkin. Toisiamme palvelemalla se ei onnistu, vaikka sekin tietysti talouden toimeliaisuutta lisää. Tähän asti erotus on tulkintani mukaan kustannettu lainarahalla, mutta tämä ei liene kovin kestävä tai ainakaan kovin laajasti haluttu ratkaisu, joten jotain muuta pitäisi keksiä. Viennin kehittämistä sekä kilpailukyvyn parantamista nimenomaan viennin näkökulmasta on nostettu esille viime aikoina erittäin voimakkaasti ja aivan aiheesta. Harmillisen vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se vaihtotaseen toinen puoli eli maasta pois lähtevän raha. Tätä pitäisi korostaa niin mediassa kuin muissakin foorumeissa paljon nykyistä enemmän.
Miksi aihe on minulle niin tärkeä? Vientituloihin meidän tavallisten tallaajien vaikuttamismahdollisuudet ovat melkoisen rajalliset. Ulkomaille maksamamme rahan määrään voisimme kuitenkin vaikuttaa helposti jokainen korvaamalla ulkomailla valmistettuja tuotteita kotimaisilla. Eiköhän siis oteta vastuullemme tämä toinen puoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti